FROM ASHES RISE (usa) - on tour in Finland 2002
Su 07.04. Turku/Tvo (K18) +The Stakeout, Dead In The Water
Ma 08.04. Helsinki/Factory (K18) +Bozo Brigade, Obsolete, Selfish
Ti 09.04. Tampere/Mambo [Murtokatu 1] (K18) +Yhdeksäs Surmanluoti
Ke 10.04. Oulu/Snooker Time (K18) +Red Cabaret
To 11.04. Vaasa/Club 25 (K18/-S-) +Kalabalik
Info: 040-7225955/Jukka.


"We somehow seemed surprised to be buried under the tons of excess we had built up around us."
- Anonymous San Francisco earthquake victim, 1906
...
Suomeen tulee taas vaihteeksi erittäin uskottavaa hardcorea soittava jenkkiryhmä. Viime vuoden puolella meillä oli Tragedy ja tänä vuonna tulee FROM ASHES RISE. Bändejä on lehdissä ja monissa levyarvioissa aika runsaastikin vertailtu toisiinsa ja ihmekös tuo... aika pitkälle samantyylistä metakkaa soittavatkin, vaikka molemmilla ehdottomasti on selkeästi oma juttunsa. Kieroa ja vihaista hardcorea, josta voimaa löytyy ihan varmasti enemmän kuin Vantaan kaupungista!
From Ashes Rise on ollut kasassa melkein viime vuosikymmenen puolestavälistä ja ovat tehneet pari EP:tä ja pari isompaa levyä (kts. arviot esim. T.V.#131 ja T.V.#142). Bändin maine ei kuitenkaan ole levinnyt niinkään levyjen vaan lähinnä keikkojen ansiosta. Aluksi tietysti tuolla Pohjois-Amerikassa, mutta pikkuhiljaa on meille Eurooppaankin kantautunut huhuja tästä erittäin elävästä livebändistä. F.A.R. onkin niitä bändejä, jotka eivät kiertueita pelkää. Bändi nimittäin tuntuu kiertävän jatkuvasti jossain. Että ei se toisaalta mikään ihme ole, että ovat nyt Suomeenkin eksymässä.
Toisaalta bändi ei aivan koko aikaa pysty kiertämään, koska jätkillä on näppinsä pelissä muissakin bändeissä ja projekteissa. Yksi bändi, johon osa näistä sälleistä on sotkeentunut, on Deathreat (ei pidä sekoittaa myös jenkkiläiseen Death Threat -bändiin). Se on ikäänkuin Tragedyn ja From Ashes Risen ristisiitos, jossa on jäseniä molemmista em. bändeistä. Mutta he eivät vielä ole Eurooppaan tulossa...
F.A.R. ei suhtaudu maailmaan kevyesti. Bändin apokalyptiset sanoitukset saavat yhden jos toisenkin ostamaan partakoneen teriä ja vaipumaan epätoivoon maailman tuskan havahduttamina. Lyriikat ovat lyhyitä ja iskevät kuin moukari, niissä ei turhia selitellä eikä maalata värikkäitä sielunmaisemia, ei ole mitään syytä optimismiin. Nämä sällit eivät tunnu maailmasta montaakaan positiivista asiaa löytävän ja ehkä siitä syystä heidän musiikkinsa ja keikkansa ovat niin iskeviä ja voimakkaita, ikäänkuin henkisiä kokemuksia. Kaikki maailmassa oleva epäoikeudenmukaisuus ja vääryydet kanavoituvat tähän äärettömän vahvaan musiikkiin ja luovat kuvan, jossa ehkä sittenkin jollain on jotain väliä. Se millä on väliä, täytyy jokaisen itse keksiä. Eihän kaikkia voi valmiiksi pureskella. Ottakaa selvää ja menkää katsomaan livenä tätä yhtä tämän hetken kovimmista bändeistä. Uskaltautukaa myös juttusille näiden epätoivon lähettiläiden kanssa. Vaikka maailma heidän silmissään ei ole ruusuinen, ovat miehet hyvin miellyttäviä tuttavuuksia. Maailma ei ehkä sittenkään ole ylitsepääsemättömän paha.
.m.


FROM ASHES RISE - Silence 12" (Skuld)
Vanha fraasi "parempi myöhään kuin ei milloinkaan" osoittautui taas oikeaksi. Onhan tätäkin kehuttu arvioissa jo kauan, mutta nyt vasta tuli ostettua, kun pitää elämässä aina välillä vähän harkita, mihin vähäiset rahansa tuhlaa.
Vertailukohteiksi on helppo heittää His Hero Is Gone, Deathreat, Tragedy ja Talk Is Poison. Siis raskasta, voimakasta, intensiivistä eikä aina niin kovin optimistisesti maailmaan suhtautuvaa huutoa ja jyskytystä. Välillä tulee oikein ihmeteltyä, mikä meikäläiseenkin kerta toisensa jälkeen vetoaa tällaisessa synkäksikin luonnehdittavassa musiikissa, kun maailma tuntuu muutenkin välillä ihan oikeasti paikalta, josta olisi parempi olla poissa. No, ei voi mitään, tällaisella vain tuntuu olevan mulle merkitystä huomattavasti enemmän kuin millä tahansa ritiratirallaa-tason poppailulla. From Ashes Rise on todellista, sen musiikki on täynnä tunnetta, joka on usein mun sisälläni - olkoon se sitten vihaa, raivoa, surua, toivottomuutta, masennusta. Ne ovat todellisia ja olemassa, halusin tai en, ja mä haluan kokea nuo jo sisimmässäni olevat tunteet myös musiikin avulla, rypeä siinä, puristaa kättäni nyrkkiin, kuunnella samalla itseäni. Joy Division, Amebix, From Ashes Rise - tervetuloa sisimpääni.
Muistettava kuitenkin on, ettei kaiken tämän mustuuden tarvitse välttämättä olla musertavaa tai voimia vievää, vaan se voi olla myös puhdistavaa, vahvistavaa ja tietyllä tavalla lataavaa. Mun tapauksessani se taitaa olla se radiossa soitettava hilipatiheijaa-musiikki, joka saisi ihan oikeasti vetämään ranteen auki, ei From Ashes Rise, joka paremminkin herättää mut. Ei siis todellakaan mikään turha levy tämäkään. (AH)


"ACCOMPLISHMENT"

Your goals hang in front of your eyes, but today you'll spend waiting, suffering.
Your goals have turned into dreams, another year spent waiting, suffering.
Your dreams reduced to nothing but pay stubs and bills. Suffering, waiting to die.

What you never knew- those goals, they weren't for you.
You never were supposed to succeed. Never.
No go back to work you fucking slave.


"PUBLIC SERVICE"

Public service, service for who?
The poor fill the prisons, the rich fill the schools.

Public servants to serve me and you,
they serve to destroy us, fucked over for who?

Public service, serve you to war.
Public service, to take away your wages.
Public service, to lock you in cells.

Public service, who's the service for?
Service the rich while you strangle the poor.


Toinen Vaihtoehto: Pääsivu / Ilmot / Uutiset / Fucktat / Biblio / Artikkeleita