DIY-kasvimaa, julkaistu TV:ssä # 143 (10/01)

Tampereen toisen vallatun talon, eli Squat Kyllikin vieressä on tyhjä tontti, jota päätimme hyödyntää perustamalla sinne kasvimaan. Se on varsin vaatimattoman kokoinen (noin 2 x 3 m), mutta pieneltäkin kasvimaalta voi saada mukavaa lisää makaroni-soijarouhekastike-ruokavalioon. Viljelimme luonnonmukaisesti, sillä se on turvallisin, ekologisin ja pienessä mittakaavassa halvin tapa kasvattaa ruokaa. Kun rahaa ei mene keinolannoitteisiin tai torjunta-aineisiin, ei tule tukeneeksi suuria agribisnesyhtiöitä, joilla on sormensa pelissä mm. maailmanlaajuisessa siemenkaupassa, geeni-manipulaatiossa ja elävien organismien patentoimisessa.


KASVIMAAN PERUSTAMINEN

Yksi tapa perustaa kasvimaa on kaivaa syksyllä nurmikosta (tai tässä tapauksessa lähinnä pujoa ja ohdaketta kasvavasta pihasta) pintakerros ylös. Ruohopaakut siirretään sivuun ja maa käännetään lapion syvyydeltä. Vastaantulevat rikkaruohojen juuret kannattaa kerätä pois. Se vähentää myöhempää kitkemisurakkaa. Maahan lisätään jotakin lannoitetta (kompostia, kompostoitua lantaa, tms.). Käytimme tuhkaa, sillä talossa on puulämmitys. Tuhka sisältää kasvien tarvitsemia hivenaineita ja kalkkia. Jos aikoo käyttää tuhkaa lannoitteena, pesässä ei saa polttaa muovia. Perunaa ei saa lannoittaa tuhkalla, tai niistä tulee rupisia.

Lannoittamisen jälkeen ruohopaakut kasataan takaisin ruohopuoli alaspäin. Päälle levitetään katetta. Ruohosilppu, olki tai puiden lehdet käyvät. Lahotessaan ne parantavat maan rakennetta. Päälle voi levittää risuja tai harsoa, jotta tuuli ei veisi katetta. Sitten vain annetaan talven tulla ja aletaan miettiä mitä keväällä kylvetään.

Jos syksyllä ei tullut kaivetuksi kasvimaata valmiiksi, sen voi tehdä keväälläkin. Tällöin ruohopaakut jätetään kompostoitaviksi ja maahan lisätään runsaasti kompostia ja lannoitetaan. Jos kompostia ei vielä ole, sen voi jättää pois, mutta seuraavina vuosina on huolehdittava maanparannuksesta jotta maa ei väsyisi. Hyvä maa on kuohkeata ja siinä on paljon kastematoja ja muita lieroja.

KEVÄT

Keväällä naapuritalon pihalta löytyi kasa erinomaista kompostimultaa. Sitä kannettiin kädet vääränä muovipusseilla kasvimaalle. Työkaluvalikoima ei ollut kovin laaja: Kyllikiltä löytyy lapio, katkennut harava ja naapurilta lainattiin kuokkaa.

Kasvimaa on hyvä piirtää paperille ja suunnitella siihen istutukset ja kylvö. Korkeat kasvit kannattaa sijoittaa pohjoisen puolelle etteivät ne varjosta matalampia kasveja. Meidän kylvöjärjestyksemme pohjoisesta lukien oli maa-artisokka, pavut, peruna, salaatti, herne ja persilja. Reunoille istutettiin raparperia, pipar- ja appelsiiniminttua ja ruohosipulia, jotka ovat monivuotisia kasveja. Kompostoimattomassa lannassa voi olla vaarallisiakin bakteereja, eikä sitä siis kannata levittää vihannesmaalle. Raparperin syvään istutuskuoppaan tuli kuitenkin heiteltyä koirankakka jos toinenkin.

Kasveilla voi olla hyviä tai huonoja vaikutuksia toisiinsa. Esimerkiksi herneitä ja papuja ei kannata kylvää vierekkäin. Minttu parantaa perunan aromia, mutta on kova leviämään. Sillä pitää olla tilaa levitä tai sen voi istuttaa ruukkuun. Kehäkukka ja samettikukka karkottavat tuhohyönteisiä. Kaikkia kumppanuusvaikutuksia ei kukaan pysty muistamaan. Apuna voi käyttää kirjallisuutta.

Seuraavina vuosina kylvössä otetaan huomioon myös viljelykierto. Vaihtamalla kasvien paikkaa vähennetään kasvitauteja ja tuholaisia. Palkokasvit eivät tarvitse typpilannoitusta (lantaa), sillä ne pystyvät ottamaan typpeä ilmasta. Osa siitä kertyy niiden juuriin lannoittaen maata. Seuraavana vuonna palkokasvien paikalle voi istuttaa kaalia, joka vaatii paljon typpeä. Sen jälkeen perunaa tai porkkanaa, jotka ovat vaatimattomia typen suhteen.

D.I.Y.

Kasvimaahan ei tarvitse sijoittaa paljon rahaa. Siemenet joutuu yleensä ostamaan. Valmiiksi itäneitä perunoita saattaa kevätpuolella löytyä niinkin läheltä kuin omasta jääkaapista. Monivuotisten kasvien juuripaakkuja voi jakaa ja niitä voit kysellä vaikka naapureilta.

Kompostoitua lantaa voi ostaa, mutta ilmaista typpilannoitetta saa tehtyä nokkosista. Ämpärillinen nokkosia ja kuusi ämpärillistä vettä laitetaan saaviin ja annetaan seistä 4-12 päivää. Litkulla lannoitetaan pari kertaa viikossa muutaman viikon ajan. Haju muistuttaa viikon ryypännyttä, housuunsa paskantanutta punkkaria.

Koska Squat Kyllikkiin ei tule vettä, kasvimaata ei kasteltu käytännössä ollenkaan. Alkukesästä satoi reilusti, mikä auttoi itämistä. Keskikesällä ei satanut viikkokausiin, mutta kasvimaa ei näyttänyt kärsivän kuivuudesta. Jos kasveja kastelee, se kannattaa tehdä harvoin, mutta kunnolla. Silloin kasvit kasvattavat pitkät juuret ja pystyvät hyödyntämään syvemmällä olevaa kosteutta.

Kesän mittaan kasvimaan joutuu kitkemään muutaman kerran. Rikkaruohoja voi vähentää levittämällä maan pinnalle ruohosilppua, olkia tai lehtiä. Katteen joukossa ei saa olla siemeniä, sillä muuten saat vain enemmän rikkakasveja. Katekerros suojaa maata kuivumiselta ja lahotessaan se kuohkeuttaa maata.

Kitkemisjätteet kompostoidaan keräämällä ne kasaan (vähintään metri x metri). Kompostoituminen nopeutuu jos voi lisätä väliin vanhaa kompostia. Komposti peitetään esimerkiksi lehdillä. Ruuantähteitä ei saa laittaa avokompostiin, vaan niitä varten on oltava kompostori, johon mm. rotat eivät pääse.

SAFKAA!

Ensimmäisenä syötävää alkoi saada ruohosipulista ja salaatista. Pavut eivät jostain syystä itäneet ollenkaan. Todennäköisesti pulut söivät siemenet. Täytyy seuraavan kerran laittaa harso päälle heti kylvön jälkeen.

Herneitä tuli jonkin verran ja minttuja runsaasti. Perunoitakin tuli oikein mukavasti, mutta niihin olivat ankeroiset syöneet koloja. Ankeroiset ovat sentin-kahden pituisia yököttäviä matoja, eikä niistä pääse myrkyttämättä eroon. Perunat pystyi syömään kunhan leikkasi huonot kohdat pois.

Persiljakaan ei itänyt, sillä joku käytti persiljapenkkiä jatkuvasti oikopolkuna. Raparperia tulee seuraavana vuonna varmasti enemmän, kunhan se toipuu siirtämisen aiheuttamasta järkytyksestä.

Maa-artisokka on sukua auringonkukalle. Se kasvattaa pitkät varret ja siitä käytetään juurimukulat. Sitä käytetään perunan tapaan. Ensimmäiset mukulat kaivettiin maisteltavaksi lokakuun lopussa ja myös maku muistutti perunaa. Mukulat ovat todella röpöliäisiä ja niiden pesemisessä kestää kauan. Iloinen yllätys oli, että artisokista löytyi vain muutama pieni ankeroisen kolo. Jostain syystä peruna maistuu niille paremmin. Kuten perunaa, myös maa-artisokkaa voi lisätä mukuloista. Niitä ei tarvitse varastoida, vaan ne voi jättää talven yli maahan. Vaikka koko sadon voi jättää maahan ja syödä vasta keväällä.

Eksoottisin kasvattamamme kasvi oli chili. Lämpimällä seinustalla "kasvihuoneessa" (=ikkunalasi nojallaan seinää vasten) se kasvoi mainiosti. Chili oli ainoa kasvimme, joka selvästi kärsi kuivuudesta. Se oli ruukussa ja sen kastelu unohtui muutaman viikon ajaksi. Chilipaprikoita on tulossa parikymmentä, mutta ne jäävät pieniksi kuivuuden vuoksi. Kun ilmat kylmenivät, nostimme ruukun sisään lämpimään. Ensi keväänä voi kylvää chilit omista siemenistä. Itse paprikat ovat todella tulista tavaraa. Pilkkomisen jälkeen pesin kädet kolmeen kertaan, mutta silti kirveli jos erehtyi hieromaan silmiä. Myös huulia kannattaa varoa.

Koska perunan kasvattamisesta täytyy luopua ankeroisten vuoksi, aiomme ensi kesänä kokeilla kaalin viljelyä. Kaali on altis tuholaisille, mutta kotipuutarhassa niitä voi torjua käyttämällä harsoa. Myös maissia täytyy kylvää. Maissi menestyy ainakin Hämeenlinnan korkeudella. Myös soijapavuista on lajikkeita, jotka lämpimänä kesänä antavat satoa Etelä- ja Lounais-Suomessa.


-Emmi Karimaa-

TIETOLAATIKOT:


Kasvit tarvitsevat

-valoa
-lämpöä
-vettä
-hiilidioksidia ja happea
-ravinteita (typpeä, kaliumia, fosforia, kalsiumia, magnesiumia, rautaa, kuparia, sinkkiä, molybdeeniä...)


Luonnonmukainen viljely

-lannoitteena käytetään lantaa, kompostia, kivijauheita, viherlannoitusta (palkokasvit)
-rikkaruohot torjutaan mekaanisesti kitkemällä, liekittämällä tai haraamalla
-kasvinsuojelussa auttavat tauteja kestävät lajikkeet, viljelykierto, kumppanuuskasvit, kasvipohjaiset torjunta-aineet (mm. pyretriini, mäntysuopa)

-> ei keinotekoisia lannoitteita
-> ei kemiallisia torjunta-aineita


Kirjallisuutta:

Meta Strandberg: Myrkytön puutarha, 1976
Ensio Huuhka: Ekotarhuri
Forslund & Koskinen: Hyvä hyötytarha, 1995


Kumppanuuskasveista:

Louise Riotte: Carrots love tomatoes
Gisela Keil: Luomutarhurin opas, 1996 (kirjassa puhutaan sekaviljelystä)


Siemeniä ja neuvoja:

Hyötykasviyhdistys r.y.
Mechelininkatu 51
00520 Hki
p. 09-4342 350
[email protected]

Maatiainen r.y.
Pihlajatie 12-14
00270 Hki
p. 09-477 5331
[email protected]

Toinen Vaihtoehto: Pääsivu / Ilmot / Uutiset / Fucktat / Biblio / Artikkeleita