BORN DEAD ICONS (can) Skanditour 2003:
La 26.04. Umeå (Sverige)
Su 27.04. Tornio. West Park
Ma 28.04. Vaasa. Club 25
Ti 29.04. Helsinki. Oranssi (viimeinen keikka!) +STAKEOUT, HERO DISHONEST, INHALE CORPSES. 5e. -S-
Ke 30.04. auki / day off
info: 0500-904149/Petteri, [email protected]

KANADALAINEN BORN DEAD ICONS ON PANOSTANUT BIISIENSÄ RAKENTEISIIN JA KÄYTTÄNYT AIKAA LYRIIKOIDENSA TEKEMISEEN. TÄMÄ EI OLE MITÄÄN PELLEILYÄ, VAAN NYKYPÄIVÄN AJATTELEVAN IHMISEN KARSKIA MUSIIKKIA. HAASTATTELU ON (!LUVAN KANSSA!) LAINATTU JA KÄÄNNETTY SAKSALAISESTA GIMME DANGER -LEHDESTÄ, JOKA ILMESTYI VIIME VUODEN PUOLELLA. TUNTUI TARPEETTOMALTA TEHDÄ OMAA HAASTATTELUA, KUN NÄINKIN PÄTEVÄ JUTTU BÄNDIN KANSSA OLI JUURI TEHTY. (m.)

ALUKSI TIETTY LYHYT HISTORIA... MITEN BÄNDI PERUSTETTIIN, KETÄ SOITTAA, MITÄ ON JULKAISTU TÄHÄN MENNESSÄ, KIERTUEITA YMS.?
-Tällä hetkellä bändissämme soittaa Philly (basso ja laulu), Francis (kitara ja laulu), Pete (kitara) ja minä Alexandre olen rummuissa. Bändimme on perustettu 1997 sen jälkeen kun edellinen bändimme Drift hajosi. Pienin miehistö- ja instrumenttivaihdoksin kasasimme uuden bändin vanhan bändin savuaville raunioille. Jenkeissä on kierretty muutaman kerran ja viime kerralla pääsimme Meksikoon asti. Olemme myös käyneet jo kerran kiertämässä Eurooppaa, se oli joskus syksyllä 2001. Driftin kanssakin kiersimme USA:n kerran. Eka BDI-kiertue Jenkeissä meni vähän niin ja näin, silloin me ei oltu julkaistu vielä yhtään mitään, mutta jokainen kiertue on ollut parempi kuin edellinen. Varmaan ihmisetkin paremmin tietää bändin, kun on jo muutama levykin julkaistu. Tässä noi julkaistut levyt:
-New scream industry -Demo, 1999.
-Part of something larger than ourselves 7"EP, Deranged, 1999.
-Work LP, DeadAlive Records, 2000. (pointtina LP:n julkaisemisessa oli se, että saatiin EP:n biisit nauhoitettua uudestaan. EP kuulostaa aika paskalta.)
-Salvation on the knees LP, Partners in Crime Records, 2001.
-Modern plague 7"EP, Great American Steak Religion, 2001.
-10" LP, joka on itse asiassa ton ekan demon uudelleenjulkaisu.
[kts. T.V.#150 arviot] Tätä kirjoittaessani on jotain levyjä tuloillaan...

MITÄ TOIVOTTE SAAVUTTAVANNE BÄNDINNE KAUTTA? MITKÄ ON TEIDÄN BÄNDIN PÄÄMÄÄRÄT?
-Toivomme, että voisimme olla inspiroivia joillekin ihmisille samalla tavalla kuin ne bändit, jotka ovat inspiroineet ja inspiroivat meitä edelleen elämään valitsemallamme tavalla, vastustamaan kaikkea tässä maailmassa olevaa paskaa ja samaan aikaan pitämään hauskaa niin paljon kuin se vain on mahdollista. Vaikka tuo ei toteutuisikaan, emmekä inspiroisi ketään tekemään yhtään mitään, on meillä silti vielä yksi syy tehdä tätä. Voimme ainakin soittaa omaksi iloksemme ja pelkästään sekin riittää meille. Sitä kautta voimme perustella itsellemme kaiken tähän touhuun käyttämämme rahan ja ajan kulutuksen.

TEIDÄN SANOITUKSISSA ON SELKEÄSTI HUOMATTAVISSA SUURTA TYYTYMÄTTÖMYYTTÄ LÄNSIMAISEEN ELÄMÄNTAPAAN. ONKO TEIDÄN MIELESTÄNNE HORISONTISSA NÄKYVISSÄ MITÄÄN POSITIIVISTA VAI ONKO TÄMÄ ELÄMÄ YHTÄ KIVIREEN VETÄMISTÄ ALUSTA LOPPUUN ASTI?
-Minä en ainakaan ole niitä optimistisimpia ihmisiä, jotka uskovat siihen, että länsimaisten ihmisten mielissä voisi piillä jonkinlainen iso muutoksen siemen. Toisaalta samaan aikaan uskon kyllä, että jotkut alakulttuurit, niinkuin vaikka tämä meidän edustamamme kulttuuri, voivat näyttää mallia siitä, miten ihmisissä voidaan saada aikaan jonkinlaisia positiivisia ja tärkeitä muutoksia, joita tulevaisuudessa ehdottomasti vaaditaan. Ainakin voimme jo nyt hallita omaa elämäämme. Ennenkuin näitä muutoksia saavutetaan laajemmalti, voimme ainakin luoda sellaisen toimintaympäristön omaan alakulttuuriimme, jossa meidän ei tarvitse liikoja uhrata rehellisyyttämme. Pelkästään tällaisen ympäristön luominen on haastavaa ja positiivista jo itsessään. Toisaalta koko maailma on koko ajan menossa pahempaan suuntaan kuin mitä koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa, enkä edes usko tämän minun näkemykseni olevan kovinkaan pessimistinen. Meidän täytyy kuitenkin lujasti vastustaa kaikkia sellaisia voimia ja valtakeskittymiä, jotka eivät välitä ihmisten henkilökohtaisista vapauksista.

TEIDÄN NÄKEMYKSENNE VIIME VUOSISADAN SUURISTA "KOMMUNISTISISTA" VALLANKUMOUKSISTA ON AIKA SYNKKÄ. NÄETTEKÖ MITÄÄN MAHDOLLISUUKSIA VALLANKUMOUKSEN ONNISTUMISELLE JA PÄÄOMAN HYLKÄÄMISELLE? ONKO SELLAINEN AJATUS MILLÄÄN TAVALLA REALISTINEN TÄSSÄ KUUDEN MILJARDIN IHMISEN MAAILMASSA, JOISTA SUURELLA OSALLA EI OLE MITÄÄN TIETOA TAI KIINNOSTUSTAKAAN MINKÄÄNLAISEEN VALLAN(-) KUMOUKSEEN TAI RADIKAALIIN MUUTOKSEEN?
-Eipä tosiaan ole ollut vielä yhtään marxilaista vallankumousta, joka olisi ollut menestyksellinen tai onnistunut ja joka olisi kyennyt tuomaan vapautta tai jonkinlaisen sosiaalisen vallankumouksen ihmisten elämään. Tämä johtuu mielestäni siitä, että marxismi ei ole saavutettavissa oleva teoria, ei ainakaan nykyään. Se nojaa liikaa keskusjohtoisuuteen ja luo tällä tavalla eliitin joka loppujen lopuksi kuitenkin keskittyy vain oman sille annetun vallan pönkittämiseen. Itse asiassa proletariaatin diktatuuria ei koskaan ole näissä nk. kommunistisissa maissa ollutkaan, sen sijaan niissä on ollut kommunistisen puolueen diktatuuri.
Joka kerta kun nk. kommunistit ovat päässeet valtaan, on näitä "vapauttajia" kohdeltu kuninkaina ja se on luonut vaan alkuperäistä pahemman tilanteen antamalla liikaa valtaa puolueelle kun samaan aikaan on kaikki muut mielipiteet vaiennettu. En oikein usko, että tällaiset valmiit mallit tai teoriat voivat olla kovin tehokkaita, koska todellisuus ja ihmisten tarpeet muuttuvat jatkuvasti. Kuusi miljardia ihmistä on niin käsittämättömän iso määrä, että tuskin minkäänlainen vapaa-ajattelijoiden muodostama ryhmä voisi saada aikaan isoa muutosta koko systeemin uudelleenorganisoimiseksi, ei vaikka ideat olisivat miten hyviä teoriassa. Vallassa olevat ryhmät ovat aina erityisen päteviä pitämään ihmiset talutusnuorassa ja apaattisina, enkä siksi uskokaan että länsimaissa nykyään olisi mahdollista luoda edes sellaista inspiroivaa ja niinkin mittavan kokoista liikettä kuin olivat anarkistit Espanjassa viime vuosisadan alkupuolella. Ainoa asia, mitä voisimme suuressa mittakaavassa tehdä, on nationalismin hävittäminen kokonaan tästä maailmasta. Meidän pitäisi löytää uusia keinoja taistelussa kapitalismia vastaan, että siitä taistelusta tulisi jälleen yhtä iso uhka kuin mitä se on menneisyydessä joskus ollut.

MITÄ MIELTÄ OLETTE ITÄISEN KANADAN ITSENÄISYYSLIIKKEESTÄ? ONKO ITSENÄISYYDEN KANNATUS LAAJAAKIN? ONKO TUOLLAINEN ITÄISEEN JA LÄNTISEEN MAAHAN JAKAMINEN MILLÄÄN TAVALLA MAHDOLLISTA TAI REALISTISTA? MITKÄ, KIELEN LISÄKSI, KULTTUURISET TAI TALOUDELLISET SEIKAT EROTTAVAT KANADAN ITÄISET JA LÄNTISET OSAT TOISISTAAN?
-Viimeksi järjestetyssä (1995??) kansanäänestyksessä itsenäisyyden kannattajat saivat lähes puolet äänistä. Äänestysprosenttikin oli lähes 90, eli kannatusta tälle idealle todellakin tuntuu löytyvän. Kannatus tosin tuntuu vähän riippuvan siitä, millä tavalla äänestyksessä asiasta kysytään. Kun kysymyksessä vaihdetaan vaikka vain yhtä sanaa, sillä saadaan kannatukseen jo 10% muutos, eli kaikki itsenäisyydelle annettu tuki ei ole ehdotonta. Me olemme erittäin kriittisiä tätä typerää itsenäisyysliikettä kohtaan. Ei se ole mitään muuta kuin jälleen yksi typerä osoitus nationalismista. Väitetään, että köyhät ranskalaiset on siellä englantilaisten riistettävinä. Se oli totta ehkä kauan aikaa sitten, mutta ei enää nykyään. Samaan aikaan nämä separatistit kohtelevat alkuperäisiä asukkaita, intiaaneja, todella huonosti. Koko liikkeessä on paljon rasistisia piirteitä, jotka on yritetty kätkeä "kulttuurin säilyttämisen" kaapuun. Tottakai on iso haaste yrittää säilyttää 7 miljoonan ranskankielisen ihmisen asema Amerikan mantereella, mutta kyllä sen pitäisi olla mahdollista ilman rasistista nationalismia.

BIISISSÄNNE "MODERN PLAGUE" PUHUTAAN JUURI RASISMISTA, YLIMIELISYYDESTÄ JA MUSTIEN JA VALKOISTEN IHMISTEN VÄLILLÄ OLEVASTA JÄNNITTEESTÄ JA RIISTOSTAKIN. ONKO TÄMÄN KALTAINEN RASISMI YLEISTÄ TEIDÄN KOTISEUDULLANNE? ONKO QUEBECISSÄ RASISTISIA JÄRJESTÖJÄ TAI NATSEJA JA MAHDOLLISESTI ORGANISOITUA VASTARINTAA NIITÄ KOHTAAN?
-Quebec on kyllä aika liberaali osavaltio ja Montreal toki muuta osavaltiota liberaalimpi, mutta ei tämä ole todellakaan paras mahdollinen paikka kaikenlaisille idiooteille, jotka yrittävät kävellä kadulla hakaristit hihansuissa. Tottakai täälläkin natseja on, vaikkakin järjestäytymättömiä. Kyllä ne silti typeryyksiin pystyy. Montrealissa on kyllä aktiivinen ja tehokas Anti Racist Action ryhmä. ARA auttoi vähän aikaa sitten joitain natseja saamaan pahoinpitelyistä erittäin raskaat vankilatuomiot. ARA paljastaa natseja isoille ryhmille ja natsien paljastaminen nopeuttaa niiden hoitamista pois kaduilta. Natsit saadaan pois kaduilta joko oikeusteitse tai katu-uskottavasti tappelemalla.
Mielestäni mustien ja valkoisten välinen tilanne on täällä paljon parempi kuin USA:ssa, mutta näiden ryhmien suhteet perustuvat silti sille samalle ennakkoluulojen ja eristämisen kierteelle kuin USA:ssakin.

MINKÄLAISESSA TOIMINNASSA OLETTE BÄNDIN LISÄKSI MUKANA? TEETTEKÖ TÖITÄKIN? OLETTEKO MUKANA JONKINLAISESSA AKTIVISMISSA TAI JÄRJESTÖISSÄ?
-Pääasiassa me kaikki ollaan paskahommissa saadaksemme rahaa elämiseen. Käytämme myös erittäin paljon aikaa bänditreeneissä ja muihin bändiimme liittyvissä toimissa. Emme me mitään aktivisteja taida olla, mutta tottakai ollaan miekkareissa ja vastaavissa mukana. Muuten ollaan kai aika epäaktiivisia. Onhan se jollain tapaa ristiriidassa meidän sanoitusten kanssa, koska niissä aktiivisuuteen kehotetaan, mutta ehkä meidän jokaisen on tehtävä henkilökohtaisia valintoja ajankäyttömme suhteen.

KERRO VÄHÄN MONTREALIN PUNK-SCENESTÄ. ONKO SIELLÄ MITÄÄN LOISTAVIA KEIKKAMESTOJA, BÄNDEJÄ, LEHTIÄ TAI MUUTA KIINNOSTAVAA? ONKO MONTREALISSA POLIITTINEN SCENE VAI ONKO SE VAIN TÄYNNÄ CRUSTEJA KOIRIEN KANSSA?
-Montrealissa on tällä hetkellä todella paljon punkkeja. Täällä on jopa hallituksen tukema klubi, joka on punkkien ylläpitämä. Sen ympärillä on aika paljon kaikenlaista mielenkiintoista toimintaa. Tuntuu siltä, että muut DIY-mestat Montrealissa menee ja tulee. Ne ei vaan jostain syystä pysy pystyssä.
Bändejäkin on todella runsaasti ja siellä seassa on myös muutama todella kova nimi kuten Inepsy, Black Hand ja Hellbound. Tosin keikkoja ei ole kovin paljoa ollut viime aikoina. Suurin osa niistä ihmisistä, jotka on todella aktiivisia poliittisesti, ei täälläkään ole punkkeja. Toi sun käyttämä ilmaisu "crustit koirien kanssa" tuntuu sopivan tänne aika hyvin. Enpä haluaisi liikaa yleistää, mutta kyllä täällä aika passiivinen scene on.

KÄVITTE JO EUROOPASSA VÄHÄN AIKAA SITTEN. KERROPA JOTAIN SIITÄ KIERTUEESTA? MITEN YLEISÖ OLI MESSISSÄ?
-Voin rehellisesti sanoa, että se oli parasta mitä meille on koskaan sattunut. Vastaanotto oli todella hyvä ottaen huomioon sen, että se oli meidän eka kiertueemme Euroopassa eikä meiltä oltu julkaistu yhtään levyä täällä. Kaikki meni tosi hyvin, tapasimme ziljoonia ihmisiä, oltiin kännissä ja käytiin 14:ssa eri maassa. Meidän kuskit oli ehdottomasti siisteimpiä ihmisiä mitä on tavattu. Tottakai meillä oli kaikenlaista kohkausta ja seikkailuakin... tyhmiä italialaisia poliiseja, puolalaisia juntteja, tappeluja, liian pieniä kreikkalaisia teitä...

MITÄ EROJA HUOMASITTE USA:N JA EUROOPAN VÄLILLÄ?
-Mielestäni Euroopassa kaikki on paremmin organisoitua, yleensä. Suurin osa keikkapaikoista näytti olevan punkkien ylläpitämiä eli ei tarvinnut joka keikalle erikseen vuokrata jotain paikkaa. Koko meininki muutenkin tuntui olevan ihmisille enemmän "kokopäivähommaa". Nämä punkkien ylläpitämät talot oli muutenkin aikamoisia toimintakeskuksia. Bändi sai aina ruokaa (yleensä jopa kaksi safkaa yhdessä paikassa!) ja juomista, mikä tietysti helpottaa bändien rahatilannetta aika paljon. Euroopassa kaikki toimii muutenkin enemmän DIY-pohjalta kuin Amerikassa, jossa kaikki on "virallisempaa". Onhan sillä virallisuudellakin omat puolensa, mutta on se siistiä nähdä ihmisten yhä vaihtelevan levyjä keikoilla ja nähdä kaikki ne pienet distrot laatikoineen. Kaiken tuon näkeminen toi sellaisen mukana olemisen tunteen, tuntui todellakin siltä, että oli itsekin osa jotain. Mielestäni USA:n punkkarit voisivat monessa suhteessa ottaa oppia eurooppalaisilta ja omaksua jotain tapoja vanhalta mantereelta.

MINKÄLAISIA EROJA NÄETTE KANADAN JA USA:N VÄLILLÄ? MONET KANADALAISET TUNTUVAT HYVÄKSYVÄN KANADAN ROOLIN "PIKKU-USA:NA". MITEN PALJON KULTTUURISIA/YHTEISKUNNALLISIA/ HENKISIÄ EROJA ITSE HUOMAAT MAIDEN VÄLILLÄ?
-Kanadassa on itse asiassa kaksi erilaista kulttuuria. On ranskalainen kulttuuri Quebecissä (idässä) ja englantilainen muualla. Englantilainen puoli perustettiin alunperin Englannille uskollisten ihmisten toimesta. Nämä ihmiset itse asiassa olivat vähän aikaisemmin perustaneet USA:n, samaa porukkaa. Yleensä ottaen erot on aika pieniä, onhan toki joissain asioissa suuriakin eroavaisuuksia. Quebecillä on oma ranskalainen kulttuuriperintönsä ja sieltä niitä eroja sitten löytyy enemmänkin, mutta kyllä sekin imee yhä enemmän vaikutteita tuosta maailman suurimmasta roskatavaroiden tuottajasta USA:sta. Väittäisin Quebeciä vähemmän konservatiiviseksi kuin USA:ta ja muita Kanadan osia. Tosin USA ja muu Kanada tuntuvat suuntavan yhä konservatiivisempaan suuntaan ja se ei voi olla vaikuttamatta Quebecinkään.

MIKSI LAULATTE ENGLANNIKSI, VAIKKA ÄIDINKIELENNE ON RANSKA? ONKO SYYNÄ SE, ETTÄ ENGLANTI ON LAAJEMMALLE LEVINNYT PUNK-SCENESSÄ VAI KUULOSTAAKO SE VAAN PAREMMALTA?
-Kyllähän englanti selkeästi kuulostaa paremmalta. Mutta kyllä äidinkielellään laulavilla bändeillä on paremmat mahdollisuudet kuulostaa hyviltä kuin että jos ne yrittäisivät laulaa englanniksi. Ranskan kieli nyt ei vain kuulosta kovin hyvältä tämän tyylisessä musiikissa. Suomi, italia, japani, ruotsi, puola, espanja... monet kielet sopii punkkiin ja hooceeseen tosi hyvin ja antaa bändeille omaleimaisuutta. Ranska taas sopii paremmin johonkin melodisempaan musiikkiin. No, meillä on niin omituiset aksentit, että meidän englanti kuulostaa eri kieleltä joka tapauksessa!!

BORN DEAD ICONS
800 Place Victoria #451, Montreal, Qc. H42 1J7, Canada.

Gimme Danger -lehti:
Kelly Halliburton, Bauhofstr. 14, 71634 Ludwisburg, Germany


Pääsivu / Ilmot / Keikat / Uutiset