Muistan kuin eilisen päivän, kun viime kesänä
istuin keinussa erään Portlandilaisen talon kuistilla amerikkalaiseen
tapaan paikallista bisseä juoden ja kuulin juuri nauhoitetun TRAGEDYn nauhan.
Heti ensi kerralta se kuulosti erittäin hyvältä ja tuntui, että
naapuruston pikkupojat skeittasi sinä päivän paremmin ja ilma
oli kuumempi ja kaikki muukin tuntui olevan äärimmäisempää.
Herran jestas. Jo siinä vaiheessa oli aivan selvää, että
tosta levystä tulee erittäin suosittu ilmestyttyään. Siinä
vaiheessa jo mainitsin sellaisesta yksityiskohdasta, että Suomea ei sitten
jätetä väliin Euroopan kiertueella. Piste. Nyt tuo hetki on jo
hyvin lähellä ja hyvin pian saamme kaikki nähdä tämän
bändin livenä. Voin vakuuttaa, että tämä bändi
on livenä vähintäänkin yhtä pätevä kuin levyllä.
...sitä raivoa ja epätoivoa ja tunteenpurkauksia... Odotamme innolla.
Tämän haastattelun saaminen meni ikään kuin viime tinkaan.
Alkuperäiset kysymykset, joissa oli runsaasti pähkäilyä
ja politiikkaa, lähetettiin joskus toukokuussa. niistä ei kuitenkaan
koskaan tullut mitään, syytä siihen en tiedä vieläkään.
Onneksi sähköpostin välityksellä saatiin homma hoidettua
nopeasti hiukan ennen deadlinea...
ONKO TEILLÄ PAINEITA MENESTYÄ (VIITATEN OVELASTI,
HEH HEH, TRAGEDYN "PRESSURE TO SUCCEED"-BIISIIN, KUN ALKUPERÄINEN
KYSYMYS OLI: "DO YOU HAVE PRESSURE TO SUCCEED?"), KOSKA EDELLINEN
BÄNDINNE HIS HERO IS GONE OLI ERITTÄIN SUOSITTU? KYSYYKÖ IHMISET
PALJON H.H.I.G. BIISEJÄ KEIKOILLA JA SOITATTEKO NIITÄ?
-Ei, minun mielestäni Tragedy seisoo aivan omilla jaloillaan ja minä
en oikeasti välitä vittuakaan siitä mitä ihmiset sanoo tai
ajattelee. Me tehdään nämä jutut niin kuin itse halutaan
ja miellytetään vain itseämme. Jos ihmiset tykkää siitä,
niin onhan se hienoa. Herran kiitos ihmiset ei oo juuri kyselleet HHIG biisejä,
eikä me sitä paitsi niitä soitettaiskaan, koska Billy ei niitä
biisejä tunne. Ne biisit kuuluu vain siihen aikaan, kun ne oli osa meitä.
Eilinen on mennyt, miksi yrittää tuoda sitä takaisin?
MIKSI IHMEESSÄ HALUATTE JÄRKÄTÄ KOKO
EUROOPAN KIERTUEENNE ITSE JENKEISTÄ KÄSIN? ETTEKÖ TE LUOTA KEHENKÄÄN?
-Joo, me todellakin on buukattu lähes koko kiertue täältä
kotoa, mutta tottakai monet ystävät ovat auttaneet järkkäämän
keikkoja. Emmekö luota kehenkään? Kyllä me luotetaan. Mutta
luulenpa, että Euroopan scene seuraa USAn tapahtumia, trendejä ja
muuta. Tarkoitan lähinnä sitä, että kaikki katsovat Amerikan
touhuja erittäin tarkasti ja tuntuu siltä, että ihmiset on halukkaampia
tekemään enemmän USAlaisen bändin takia kuin muiden maiden
bändien ja yrittävät tehdä kiertämisen mahdollisimman
helpoksi just jenkkiläisille ja niiden (nolo sanoa, mutta yhä vain
paskemmille) levyille.
Eli me ei siis haluttu lähteä mukaan tähän juttuun, että
oltais "jotain spesiaalia Amerikasta", eikä me haluttu, että
joku tekee kaiken meidän puolesta ja me vain tullaan ja soitetaan keikka,
eikä me olla edes koskaan nähty niitä ihmisiä, jotka sen
keikan järkkää. Me on tehty se kaikki itse kavereiden avustuksella
ja se on ollut äärettömän raskasta, mutta myös erittäin
palkitsevaa.
TEETTE ERITTÄIN PITKÄN EUROOPAN KIERTUEEN,
MIKÄ ON TEIDÄN RESEPTI SÄILYÄ HENGISSÄ KOKO 2,5 KUUKAUDEN
KIERTUEESTA?
-Minulle... lukeminen. Erakoituminen, yksinäisyys. Olla ihan itsekseen
ja yrittää olla niin, että ei välitä turhista jutuista.
Tottakai se on vaikeaa, mutta me olemme jo vuosia tehneet sillä tavalla.
Me on kierretty vähintään 4 kuukautta vuodessa (joka vuosi) ja
onhan se erittäin stressaavaa ja ärsyttävää, kun neljä
persreikä-pässinpäätä (minä olen niistä numero
1!) on koko ajan yhdessä noin pitkän aikaa.
KOSKAS ME VOIMME ODOTELLA UUSIA TRAGEDY-LEVYJÄ?
EIKÖ OLISI JO AIKA?
-No meidän piti saada uusi 7" mukaan kiertueelle, mutta koska prässäyspaikka
meni konkurssiin, tulee levy myöhässä ja me saadaan se jossain
vaiheessa kiertueella. Uuden täyspitkän nauhoitukset on varmaan sitten
kun mennään takaisin kotiin ja se tulee varmaan ulos ensi kesäksi.
TE KAIKKI ASUTTE (TAI AINAKIN ASUITTE) SAMASSA TALOSSA,
MITES SE ON MAHDOLLISTA? EIKÖ SE TEE ASUMISTA HANKALAKSI, KUN NÄETTE
SAMOJA IHMISIÄ KOKO AJAN PÄIVÄSTÄ TOISEEN NIIN KIERTUEELLA
KUIN KOTONAKIN??
-Minä muutin pois tuosta talosta ja luulenpa, että se talo pannaan
pakettiin pian, tai siis että jätkät muuttaa erilleen. Meidän
persoonat ja elämäntyylit on sen verran kuluttavia ja se johtaa helposti
siihen, että tilanteet on äärimmäisen jännittyneitä,
on tappeluita, epämiellyttäviä asumisolosuhteita, lisää
tappeluita ja siihen vielä kaikki bonukset päälle... uh. Me ollaan
ehdottomasti vietetty liikaa aikaa yhdessä. Me osaamme ennakoida toistemme
reaktiot erittäin hyvin ja sen sijaan että käyttäisimme
sitä tappelujen ehkäisemiseen, me ärsytämme toisiamme lisää.
Erittäin epäkypsää käytöstä, mutta näin
se vain on. Me on eletty tässä toimimattomassa suhteessa viisi vuotta
ja suhteen lopettaminen epäilemättä tekisi meille hyvää,
mutta on liian pelottavaa lopettaa ja mennä eteenpäin, koska elämästäsi
niin suuri osa on keskittynyt sen ympärille niin pitkäksi aikaa. Oh
well...
MIKÄ TEIDÄT OIKEIN PITÄÄ MUKANA NÄISSÄ
PUNKKITOUHUISSA? MITKÄ ON HOMMAN PARHAAT JA HUONOIMMAT PUOLET? TUNNETTEKO
YHÄ SAMALLA TAVALLA KUIN LÄHTIESSÄNNE MUKAAN NÄIHIN JUTTUIHIN?
-Jaa-a, minä en todellakaan tiedä. Pitää oikein tuumata.
Punk-musiikki saa edelleenkin aikaan kylmiä väreitä selässäni
ja sillä on myös iso vaikutus tunteisiini muutenkin. Jos tuntuu paskalta,
niin punkista tulee hyvä mieli.
Mutta enpä tiedä siitä punk.-yhteisöstä. Tottakai siinä
on mukana joitain aivan käsittämättömän mukavia ihmisiä
ja minäkin olen tavannut joitain rakkaimmista ystävistäni punkin
kautta, mutta toisaalta punk ei ole ollut enää pitkään aikaan
minkäänlainen vaihtoehto ainakaan poliittinen -tai paljon muutakaan-
normaaliyhteiskunnassa elämiselle. Tuntuu siltä, että punk-yhteisökin
palvelee meitä vain normaaliyhteiskunnan pienenä osana.
Punkilla ei ole pitkään aikaan ollut mitään todellista poliittista
merkitystä, koska sen yhteiskuntakritiikki on hyvin vaisua ja se ruokkii
vain punk-yhteisöä itseään. Viime aikoina koko tee-se-itse
-meiningillä on tuntunut olevan seinä vastassa. Tottakai on sanomattakin
selvää, että punk-yhteisössä on paljon hyviä puolia,
koska enhän minäkään muuten olisi mukana enää.
Minun omat poliittiset ja sosiaalisetkin näkemykset ovat kehittyneet oltuani
mukana näissä jutuissa ja olen saanut valtavasti uutta tietoa erilaisista
asioista. Oletan myös, että tämä kaikki tieto on saatavilla
muillekin punkissa mukana oleville. Ja tottakai osa tämän päivän
bändeistä on erittäin hyviä, ehkä jopa parasta mitä
punkissa on koskaan ollut.
Punk avaa monia ovia esim. ruohonjuuritason kommunikaatiota hyväksikäyttämällä,
se laajentaa sun näkökulmia moniin asioihin ja luo mahdollisuuksia
halpaan matkustamiseen monille ihmisille. Minä en missään nimessä
tunne samalla tavalla kuin tunsin silloin kun tulin mukaan tähän touhuun
ja siihen on vaikuttanut kaikki se mitä tässä olen selittänyt.
Täytyy silti vielä selventää, että rakkauteni punkkia
kohtaan ei ole vähentynyt pätkääkään. Se on vain
jollain tapaa muuttunut ja se minkä takia lähdin mukaan tai mihin
rakastuin, ei todellakaan ole sama nykyään kuin silloin kun olin 14,
mutta silti se kaikki on vielä tallella. Ehdottomasti.
HISTORIA ON MEILLE OSOITTANUT, ETTÄ MENNEINÄ
VUOSINA JA VUOSISATOINA MONET TAITEILIJAT JA ARTISTIT ON LEIMATTU HULLUIKSI
JA MIELENVIKAISIKSI. MITEN TE UUDEN VUOSITUHANNEN TAITEILIJAT PIDÄTTE ITSENNE
JÄRJISSÄNNE? TAI ONKO SE EDES MAHDOLLISTA TÄSSÄ MAILMASSA?
-Ai ollaanko me sun mielestä täysin järjissämme?? (no, tota
mitä tohon nyt sanois_ .m. huom.) Sä et siis sittenkään
ollut tarpeeksi pitkään meillä kylällä.
Henkilökohtaisesti en todellakaan ole sitä mieltä, että
ihmiskunta olisi terve tai järjissään. Koko ihmiskunnan suhde
tähän maapalloon on jo vuosituhannen ollut sellainen, että kaikki
elävä ja elollinen on olemassa vain ihmisen mielihyvän tuottamista
varten. Tämä on ollut koko ihmiskunnan toiminnan lähtökohta
ja se on johtanut meidät itse aiheutettuun kaaokseen, jossa meillä
ei ole enää mitään perustaa tai pohjaa olemassaolollemme,
eikä minkäänlaista suhdetta ympäröivään maailmaan
(luontoon). Kaikki tekemämme päätökset on vain omasta näkökulmastamme
tehtyjä välittämättä sen kummemmin mistään
tai kestään muusta. Tästä kaikesta seuraakin sitten tämä
saastuttava teollisuus, yli-isot kaupungit, sähköistetty elämä,
pelko kohdata vieraita ihmisiä, pelko omaa itseämme kohtaan ja alati
lisääntyvä riiippuvuus teknologiasta.
OONKO MÄ PAHA IHMINEN? ("AM I EVIL?")
-Ai sinä vai, no osaat olla ilkeä, jos olet juonut 12 tölkkiä
normaalia enemmän... mutta muutenhan sä olet semmonen iso ja kiltti
nallekarhu (jaaha. .m.). Voisin muuten heittää pari yksityiskohtaa,
jotka liittyisivät myös Metallicaan ja Danzigiin, mutta säästetään
ne myöhemmäksi. Kiitti paljon ja pidähän huolta itsestäsi.
Pian nähdään.
(.m.) kyseli, Yannick vastaili
TRAGEDY Suomessa 2001:
To 11.10. Oulu, Snooker Time. +Throwdown
*Pe 12.10. Turku, Tvo. +Catharsis, Selfish, Endstand, Manifesto Jukebox
*La 13.10. Tampere, squatti. +Selfish, Riistetyt
Su 14.10. Helsinki, Factory. +Selfish, Obsolete, Riistetyt
*Huom: Pe & La keikat vaihtoivat paikkaa aiemmasta tiedosta poiketen
Euroopankiertuepäivät:
<http://www.ebullition.com/tours.html#2>
TRAGEDY - LP (Tragedy Records)
His Hero Is Gonen rauniosta nousseen Tragedyn LP ei tuottanut pettymystä.
Uteliaisuus alkoi kutkuttamaan kummasti, kun jostain luin Tragedyn olevan edeltäjiään
melodisempaa. Piisit ovat ehkä mieleenjäävempiä kuin HHIG:llä
ja paikoin kitara soittaa möyrästyksen taustalla välillä
melodisempiakin sävelkulkuja, mutta täyttä tykitystähän
tämä on HHIG:n ja Deathreatin hengessä. Silti esimerkiksi joku
The Intolerable Weight voisi olla vähän kevyemmällä otteella
soitettuna aivan jotain muutakin kuin mitä se nyt on. Iloista musiikkiahan
tämä ei ole (kuka odottikaan?), mutta Tragedyn synkät tunnelmat
osuivat prikulleen yhteen omien tuntojeni kanssa, kun soitin tätä
levyä eräänä aamuna matkalla töihin vuoden poissaolon
jälkeen. Juuri tältä se tuntui kun tiesi kylmän tehdassalin
taas odottavan... Tuon kokemuksen jälkeen olen ollut aina hyvin samoilla
aallonpituuksilla Tragedyn levyn kanssa. Uskomattoman komean ja vaikuttavan
kuuloinen levy. Semmoinen, että aivan sydän meinaa pakahtua. Yhtäkkiä
vaan huomaa, että silmät ei oo räpsynyt hetkeen aikaan ja on
huomaamattaan pidätellyt henkeään ties kuinka kauan antaen Tragedyn
itsestään irti päästämän voiman tihkua sisäänsä.
Tämän kuunneltuaan on hetken semmoisessa hurmiossa, että voisi
vaikka myydä muutama sata kevyemmän luokan levyä hyllystään
pois tilaa viemästä. Ainut moite minkä (huonon etukannen lisäksi)
voi keksiä on se, että olisivat voineet laittaa With Empty Hands Extendedin
viimeiseksi piisiksi, se olisi ollut upea lopetuspiisi tälle levylle. Tässäpä
taas semmoinen Suomenvierailija, joka on pakko kokea, muuten kyllä itkettää
ja kaduttaa myöhemmin. Bändin nimi vaihtui huonompaan, mutta voi jessus:
näiden äijien tuottama musiikki tuntuu hioutuneen lähelle täydellistä
muotoaan. Rujoa metelöintiä, mutta samalla myös tajuntaa puhdistavia
sulosointuja.
(AH)