BORN DEAD ICONS (can) Skanditour 2003:
La 26.04. Umeå (Sverige)
Su 27.04. Tornio. West Park
Ma 28.04. Vaasa. Club 25
Ti 29.04. Helsinki. Oranssi (viimeinen keikka!) +STAKEOUT, HERO DISHONEST, INHALE
CORPSES. 5e. -S-
Ke 30.04. auki / day off
info: 0500-904149/Petteri, p.mikkila@luukku.com
KANADALAINEN BORN DEAD ICONS ON PANOSTANUT BIISIENSÄ RAKENTEISIIN JA KÄYTTÄNYT AIKAA LYRIIKOIDENSA TEKEMISEEN. TÄMÄ EI OLE MITÄÄN PELLEILYÄ, VAAN NYKYPÄIVÄN AJATTELEVAN IHMISEN KARSKIA MUSIIKKIA. HAASTATTELU ON (!LUVAN KANSSA!) LAINATTU JA KÄÄNNETTY SAKSALAISESTA GIMME DANGER -LEHDESTÄ, JOKA ILMESTYI VIIME VUODEN PUOLELLA. TUNTUI TARPEETTOMALTA TEHDÄ OMAA HAASTATTELUA, KUN NÄINKIN PÄTEVÄ JUTTU BÄNDIN KANSSA OLI JUURI TEHTY. (m.)
ALUKSI TIETTY LYHYT HISTORIA... MITEN BÄNDI PERUSTETTIIN, KETÄ SOITTAA,
MITÄ ON JULKAISTU TÄHÄN MENNESSÄ, KIERTUEITA YMS.?
-Tällä hetkellä bändissämme soittaa Philly (basso ja
laulu), Francis (kitara ja laulu), Pete (kitara) ja minä Alexandre olen
rummuissa. Bändimme on perustettu 1997 sen jälkeen kun edellinen bändimme
Drift hajosi. Pienin miehistö- ja instrumenttivaihdoksin kasasimme uuden
bändin vanhan bändin savuaville raunioille. Jenkeissä on kierretty
muutaman kerran ja viime kerralla pääsimme Meksikoon asti. Olemme
myös käyneet jo kerran kiertämässä Eurooppaa, se oli
joskus syksyllä 2001. Driftin kanssakin kiersimme USA:n kerran. Eka BDI-kiertue
Jenkeissä meni vähän niin ja näin, silloin me ei oltu julkaistu
vielä yhtään mitään, mutta jokainen kiertue on ollut
parempi kuin edellinen. Varmaan ihmisetkin paremmin tietää bändin,
kun on jo muutama levykin julkaistu. Tässä noi julkaistut levyt:
-New scream industry -Demo, 1999.
-Part of something larger than ourselves 7"EP, Deranged, 1999.
-Work LP, DeadAlive Records, 2000. (pointtina LP:n julkaisemisessa oli se, että
saatiin EP:n biisit nauhoitettua uudestaan. EP kuulostaa aika paskalta.)
-Salvation on the knees LP, Partners in Crime Records, 2001.
-Modern plague 7"EP, Great American Steak Religion, 2001.
-10" LP, joka on itse asiassa ton ekan demon uudelleenjulkaisu.
[kts. T.V.#150 arviot] Tätä kirjoittaessani on jotain levyjä
tuloillaan...
MITÄ TOIVOTTE SAAVUTTAVANNE BÄNDINNE KAUTTA? MITKÄ ON TEIDÄN
BÄNDIN PÄÄMÄÄRÄT?
-Toivomme, että voisimme olla inspiroivia joillekin ihmisille samalla tavalla
kuin ne bändit, jotka ovat inspiroineet ja inspiroivat meitä edelleen
elämään valitsemallamme tavalla, vastustamaan kaikkea tässä
maailmassa olevaa paskaa ja samaan aikaan pitämään hauskaa niin
paljon kuin se vain on mahdollista. Vaikka tuo ei toteutuisikaan, emmekä
inspiroisi ketään tekemään yhtään mitään,
on meillä silti vielä yksi syy tehdä tätä. Voimme ainakin
soittaa omaksi iloksemme ja pelkästään sekin riittää
meille. Sitä kautta voimme perustella itsellemme kaiken tähän
touhuun käyttämämme rahan ja ajan kulutuksen.
TEIDÄN SANOITUKSISSA ON SELKEÄSTI HUOMATTAVISSA SUURTA TYYTYMÄTTÖMYYTTÄ
LÄNSIMAISEEN ELÄMÄNTAPAAN. ONKO TEIDÄN MIELESTÄNNE
HORISONTISSA NÄKYVISSÄ MITÄÄN POSITIIVISTA VAI ONKO TÄMÄ
ELÄMÄ YHTÄ KIVIREEN VETÄMISTÄ ALUSTA LOPPUUN ASTI?
-Minä en ainakaan ole niitä optimistisimpia ihmisiä, jotka uskovat
siihen, että länsimaisten ihmisten mielissä voisi piillä
jonkinlainen iso muutoksen siemen. Toisaalta samaan aikaan uskon kyllä,
että jotkut alakulttuurit, niinkuin vaikka tämä meidän edustamamme
kulttuuri, voivat näyttää mallia siitä, miten ihmisissä
voidaan saada aikaan jonkinlaisia positiivisia ja tärkeitä muutoksia,
joita tulevaisuudessa ehdottomasti vaaditaan. Ainakin voimme jo nyt hallita
omaa elämäämme. Ennenkuin näitä muutoksia saavutetaan
laajemmalti, voimme ainakin luoda sellaisen toimintaympäristön omaan
alakulttuuriimme, jossa meidän ei tarvitse liikoja uhrata rehellisyyttämme.
Pelkästään tällaisen ympäristön luominen on haastavaa
ja positiivista jo itsessään. Toisaalta koko maailma on koko ajan
menossa pahempaan suuntaan kuin mitä koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa,
enkä edes usko tämän minun näkemykseni olevan kovinkaan
pessimistinen. Meidän täytyy kuitenkin lujasti vastustaa kaikkia sellaisia
voimia ja valtakeskittymiä, jotka eivät välitä ihmisten
henkilökohtaisista vapauksista.
TEIDÄN NÄKEMYKSENNE VIIME VUOSISADAN SUURISTA "KOMMUNISTISISTA"
VALLANKUMOUKSISTA ON AIKA SYNKKÄ. NÄETTEKÖ MITÄÄN MAHDOLLISUUKSIA
VALLANKUMOUKSEN ONNISTUMISELLE JA PÄÄOMAN HYLKÄÄMISELLE?
ONKO SELLAINEN AJATUS MILLÄÄN TAVALLA REALISTINEN TÄSSÄ
KUUDEN MILJARDIN IHMISEN MAAILMASSA, JOISTA SUURELLA OSALLA EI OLE MITÄÄN
TIETOA TAI KIINNOSTUSTAKAAN MINKÄÄNLAISEEN VALLAN(-) KUMOUKSEEN TAI
RADIKAALIIN MUUTOKSEEN?
-Eipä tosiaan ole ollut vielä yhtään marxilaista vallankumousta,
joka olisi ollut menestyksellinen tai onnistunut ja joka olisi kyennyt tuomaan
vapautta tai jonkinlaisen sosiaalisen vallankumouksen ihmisten elämään.
Tämä johtuu mielestäni siitä, että marxismi ei ole
saavutettavissa oleva teoria, ei ainakaan nykyään. Se nojaa liikaa
keskusjohtoisuuteen ja luo tällä tavalla eliitin joka loppujen lopuksi
kuitenkin keskittyy vain oman sille annetun vallan pönkittämiseen.
Itse asiassa proletariaatin diktatuuria ei koskaan ole näissä nk.
kommunistisissa maissa ollutkaan, sen sijaan niissä on ollut kommunistisen
puolueen diktatuuri.
Joka kerta kun nk. kommunistit ovat päässeet valtaan, on näitä
"vapauttajia" kohdeltu kuninkaina ja se on luonut vaan alkuperäistä
pahemman tilanteen antamalla liikaa valtaa puolueelle kun samaan aikaan on kaikki
muut mielipiteet vaiennettu. En oikein usko, että tällaiset valmiit
mallit tai teoriat voivat olla kovin tehokkaita, koska todellisuus ja ihmisten
tarpeet muuttuvat jatkuvasti. Kuusi miljardia ihmistä on niin käsittämättömän
iso määrä, että tuskin minkäänlainen vapaa-ajattelijoiden
muodostama ryhmä voisi saada aikaan isoa muutosta koko systeemin uudelleenorganisoimiseksi,
ei vaikka ideat olisivat miten hyviä teoriassa. Vallassa olevat ryhmät
ovat aina erityisen päteviä pitämään ihmiset talutusnuorassa
ja apaattisina, enkä siksi uskokaan että länsimaissa nykyään
olisi mahdollista luoda edes sellaista inspiroivaa ja niinkin mittavan kokoista
liikettä kuin olivat anarkistit Espanjassa viime vuosisadan alkupuolella.
Ainoa asia, mitä voisimme suuressa mittakaavassa tehdä, on nationalismin
hävittäminen kokonaan tästä maailmasta. Meidän pitäisi
löytää uusia keinoja taistelussa kapitalismia vastaan, että
siitä taistelusta tulisi jälleen yhtä iso uhka kuin mitä
se on menneisyydessä joskus ollut.
MITÄ MIELTÄ OLETTE ITÄISEN KANADAN ITSENÄISYYSLIIKKEESTÄ?
ONKO ITSENÄISYYDEN KANNATUS LAAJAAKIN? ONKO TUOLLAINEN ITÄISEEN JA
LÄNTISEEN MAAHAN JAKAMINEN MILLÄÄN TAVALLA MAHDOLLISTA TAI REALISTISTA?
MITKÄ, KIELEN LISÄKSI, KULTTUURISET TAI TALOUDELLISET SEIKAT EROTTAVAT
KANADAN ITÄISET JA LÄNTISET OSAT TOISISTAAN?
-Viimeksi järjestetyssä (1995??) kansanäänestyksessä
itsenäisyyden kannattajat saivat lähes puolet äänistä.
Äänestysprosenttikin oli lähes 90, eli kannatusta tälle
idealle todellakin tuntuu löytyvän. Kannatus tosin tuntuu vähän
riippuvan siitä, millä tavalla äänestyksessä asiasta
kysytään. Kun kysymyksessä vaihdetaan vaikka vain yhtä sanaa,
sillä saadaan kannatukseen jo 10% muutos, eli kaikki itsenäisyydelle
annettu tuki ei ole ehdotonta. Me olemme erittäin kriittisiä tätä
typerää itsenäisyysliikettä kohtaan. Ei se ole mitään
muuta kuin jälleen yksi typerä osoitus nationalismista. Väitetään,
että köyhät ranskalaiset on siellä englantilaisten riistettävinä.
Se oli totta ehkä kauan aikaa sitten, mutta ei enää nykyään.
Samaan aikaan nämä separatistit kohtelevat alkuperäisiä
asukkaita, intiaaneja, todella huonosti. Koko liikkeessä on paljon rasistisia
piirteitä, jotka on yritetty kätkeä "kulttuurin säilyttämisen"
kaapuun. Tottakai on iso haaste yrittää säilyttää 7
miljoonan ranskankielisen ihmisen asema Amerikan mantereella, mutta kyllä
sen pitäisi olla mahdollista ilman rasistista nationalismia.
BIISISSÄNNE "MODERN PLAGUE" PUHUTAAN JUURI RASISMISTA, YLIMIELISYYDESTÄ
JA MUSTIEN JA VALKOISTEN IHMISTEN VÄLILLÄ OLEVASTA JÄNNITTEESTÄ
JA RIISTOSTAKIN. ONKO TÄMÄN KALTAINEN RASISMI YLEISTÄ TEIDÄN
KOTISEUDULLANNE? ONKO QUEBECISSÄ RASISTISIA JÄRJESTÖJÄ TAI
NATSEJA JA MAHDOLLISESTI ORGANISOITUA VASTARINTAA NIITÄ KOHTAAN?
-Quebec on kyllä aika liberaali osavaltio ja Montreal toki muuta osavaltiota
liberaalimpi, mutta ei tämä ole todellakaan paras mahdollinen paikka
kaikenlaisille idiooteille, jotka yrittävät kävellä kadulla
hakaristit hihansuissa. Tottakai täälläkin natseja on, vaikkakin
järjestäytymättömiä. Kyllä ne silti typeryyksiin
pystyy. Montrealissa on kyllä aktiivinen ja tehokas Anti Racist Action
ryhmä. ARA auttoi vähän aikaa sitten joitain natseja saamaan
pahoinpitelyistä erittäin raskaat vankilatuomiot. ARA paljastaa natseja
isoille ryhmille ja natsien paljastaminen nopeuttaa niiden hoitamista pois kaduilta.
Natsit saadaan pois kaduilta joko oikeusteitse tai katu-uskottavasti tappelemalla.
Mielestäni mustien ja valkoisten välinen tilanne on täällä
paljon parempi kuin USA:ssa, mutta näiden ryhmien suhteet perustuvat silti
sille samalle ennakkoluulojen ja eristämisen kierteelle kuin USA:ssakin.
MINKÄLAISESSA TOIMINNASSA OLETTE BÄNDIN LISÄKSI MUKANA? TEETTEKÖ
TÖITÄKIN? OLETTEKO MUKANA JONKINLAISESSA AKTIVISMISSA TAI JÄRJESTÖISSÄ?
-Pääasiassa me kaikki ollaan paskahommissa saadaksemme rahaa elämiseen.
Käytämme myös erittäin paljon aikaa bänditreeneissä
ja muihin bändiimme liittyvissä toimissa. Emme me mitään
aktivisteja taida olla, mutta tottakai ollaan miekkareissa ja vastaavissa mukana.
Muuten ollaan kai aika epäaktiivisia. Onhan se jollain tapaa ristiriidassa
meidän sanoitusten kanssa, koska niissä aktiivisuuteen kehotetaan,
mutta ehkä meidän jokaisen on tehtävä henkilökohtaisia
valintoja ajankäyttömme suhteen.
KERRO VÄHÄN MONTREALIN PUNK-SCENESTÄ. ONKO SIELLÄ MITÄÄN
LOISTAVIA KEIKKAMESTOJA, BÄNDEJÄ, LEHTIÄ TAI MUUTA KIINNOSTAVAA?
ONKO MONTREALISSA POLIITTINEN SCENE VAI ONKO SE VAIN TÄYNNÄ CRUSTEJA
KOIRIEN KANSSA?
-Montrealissa on tällä hetkellä todella paljon punkkeja. Täällä
on jopa hallituksen tukema klubi, joka on punkkien ylläpitämä.
Sen ympärillä on aika paljon kaikenlaista mielenkiintoista toimintaa.
Tuntuu siltä, että muut DIY-mestat Montrealissa menee ja tulee. Ne
ei vaan jostain syystä pysy pystyssä.
Bändejäkin on todella runsaasti ja siellä seassa on myös
muutama todella kova nimi kuten Inepsy, Black Hand ja Hellbound. Tosin keikkoja
ei ole kovin paljoa ollut viime aikoina. Suurin osa niistä ihmisistä,
jotka on todella aktiivisia poliittisesti, ei täälläkään
ole punkkeja. Toi sun käyttämä ilmaisu "crustit koirien
kanssa" tuntuu sopivan tänne aika hyvin. Enpä haluaisi liikaa
yleistää, mutta kyllä täällä aika passiivinen
scene on.
KÄVITTE JO EUROOPASSA VÄHÄN AIKAA SITTEN. KERROPA JOTAIN SIITÄ
KIERTUEESTA? MITEN YLEISÖ OLI MESSISSÄ?
-Voin rehellisesti sanoa, että se oli parasta mitä meille on koskaan
sattunut. Vastaanotto oli todella hyvä ottaen huomioon sen, että se
oli meidän eka kiertueemme Euroopassa eikä meiltä oltu julkaistu
yhtään levyä täällä. Kaikki meni tosi hyvin, tapasimme
ziljoonia ihmisiä, oltiin kännissä ja käytiin 14:ssa eri
maassa. Meidän kuskit oli ehdottomasti siisteimpiä ihmisiä mitä
on tavattu. Tottakai meillä oli kaikenlaista kohkausta ja seikkailuakin...
tyhmiä italialaisia poliiseja, puolalaisia juntteja, tappeluja, liian pieniä
kreikkalaisia teitä...
MITÄ EROJA HUOMASITTE USA:N JA EUROOPAN VÄLILLÄ?
-Mielestäni Euroopassa kaikki on paremmin organisoitua, yleensä. Suurin
osa keikkapaikoista näytti olevan punkkien ylläpitämiä eli
ei tarvinnut joka keikalle erikseen vuokrata jotain paikkaa. Koko meininki muutenkin
tuntui olevan ihmisille enemmän "kokopäivähommaa".
Nämä punkkien ylläpitämät talot oli muutenkin aikamoisia
toimintakeskuksia. Bändi sai aina ruokaa (yleensä jopa kaksi safkaa
yhdessä paikassa!) ja juomista, mikä tietysti helpottaa bändien
rahatilannetta aika paljon. Euroopassa kaikki toimii muutenkin enemmän
DIY-pohjalta kuin Amerikassa, jossa kaikki on "virallisempaa". Onhan
sillä virallisuudellakin omat puolensa, mutta on se siistiä nähdä
ihmisten yhä vaihtelevan levyjä keikoilla ja nähdä kaikki
ne pienet distrot laatikoineen. Kaiken tuon näkeminen toi sellaisen mukana
olemisen tunteen, tuntui todellakin siltä, että oli itsekin osa jotain.
Mielestäni USA:n punkkarit voisivat monessa suhteessa ottaa oppia eurooppalaisilta
ja omaksua jotain tapoja vanhalta mantereelta.
MINKÄLAISIA EROJA NÄETTE KANADAN JA USA:N VÄLILLÄ? MONET
KANADALAISET TUNTUVAT HYVÄKSYVÄN KANADAN ROOLIN "PIKKU-USA:NA".
MITEN PALJON KULTTUURISIA/YHTEISKUNNALLISIA/ HENKISIÄ EROJA ITSE HUOMAAT
MAIDEN VÄLILLÄ?
-Kanadassa on itse asiassa kaksi erilaista kulttuuria. On ranskalainen kulttuuri
Quebecissä (idässä) ja englantilainen muualla. Englantilainen
puoli perustettiin alunperin Englannille uskollisten ihmisten toimesta. Nämä
ihmiset itse asiassa olivat vähän aikaisemmin perustaneet USA:n, samaa
porukkaa. Yleensä ottaen erot on aika pieniä, onhan toki joissain
asioissa suuriakin eroavaisuuksia. Quebecillä on oma ranskalainen kulttuuriperintönsä
ja sieltä niitä eroja sitten löytyy enemmänkin, mutta kyllä
sekin imee yhä enemmän vaikutteita tuosta maailman suurimmasta roskatavaroiden
tuottajasta USA:sta. Väittäisin Quebeciä vähemmän konservatiiviseksi
kuin USA:ta ja muita Kanadan osia. Tosin USA ja muu Kanada tuntuvat suuntavan
yhä konservatiivisempaan suuntaan ja se ei voi olla vaikuttamatta Quebecinkään.
MIKSI LAULATTE ENGLANNIKSI, VAIKKA ÄIDINKIELENNE ON RANSKA? ONKO SYYNÄ
SE, ETTÄ ENGLANTI ON LAAJEMMALLE LEVINNYT PUNK-SCENESSÄ VAI KUULOSTAAKO
SE VAAN PAREMMALTA?
-Kyllähän englanti selkeästi kuulostaa paremmalta. Mutta kyllä
äidinkielellään laulavilla bändeillä on paremmat mahdollisuudet
kuulostaa hyviltä kuin että jos ne yrittäisivät laulaa englanniksi.
Ranskan kieli nyt ei vain kuulosta kovin hyvältä tämän tyylisessä
musiikissa. Suomi, italia, japani, ruotsi, puola, espanja... monet kielet sopii
punkkiin ja hooceeseen tosi hyvin ja antaa bändeille omaleimaisuutta. Ranska
taas sopii paremmin johonkin melodisempaan musiikkiin. No, meillä on niin
omituiset aksentit, että meidän englanti kuulostaa eri kieleltä
joka tapauksessa!!
BORN DEAD ICONS
800 Place Victoria #451, Montreal, Qc. H42 1J7, Canada.
Gimme Danger -lehti:
Kelly Halliburton, Bauhofstr. 14, 71634 Ludwisburg, Germany